Rannekello – ostajan opas

Omiin tarpeisiin parhaiten soveltuvaa rannekelloa hakiessa saattaa tulla vastaan monenlaisia ominaisuuksia ja teknisiä seikkoja, jotka eivät ole entuudestaan tuttuja. Oheinen opas käsittelee lyhyesti sopivan rannekellon löytämiseen vaikuttavat keskeiset seikat.


Minkä kokoinen rannekello tulisi ostaa? Mitä tarkoittaa rungon/kuoren halkaisija?

Tuotekorttisivulla ilmoitettua rannekellon rungon halkaisijaa voit käyttää ohjeistavana mittana, kun mietit minkäkokoinen kello olisi sinun ranteeseesi / tyyliisi parhaiten istuva. Ranteet ovat kuitenkin ihmisestä riippuen yksilöllisen kokoisia.

Rannekellon rungon mitta ilmoitetaan aina ilman, että kellon ruuvattavaa nuppia on laskettu mittaan mukaan.

Ohessa ohjeistava taulukko ja esimerkkikuva rungon halkaisijasta.

Rungon halkaisija Nainen Mies
-25mm Todella siro -
26-28mm Siro -
28-35mm Normaali Todella Siro
36mm Reilu Siro
36-40mm Suuri Normaali
40-43mm Todella suuri Suuri
43mm+ - Todella suuri

Rannekellon rannekkeen pituus

Kellon rannekkeen pituus on kellon istuvuuden kannalta luonnollisesti oleellinen attribuutti. Teräksisiä kellorannekkeita useimmiten lyhennetään ottamalla rannekkeesta paloja pois kunnes mitta on toivottu. Tämä suositellaan kellosepällä tehtäväksi. Lyhennämme veloituksetta meiltä ostetut rannekellot aina sopivan mittaisiksi. Tilatessasi verkkokaupasta voit kirjoittaa ostoskorin vapaaseen kenttään ranteestasi mittanauhalla otetun napakan ympärysmitan, jonka avulla kelloseppämme lyhentää rannekkeen huomioiden sopivan istuvuusvaran. Kellorannekkeesta ylijäävät palat toimitetaan tuotteen mukana.

Nahkaisissa kelloranteissa on useimmiten solki ja reikiä, joiden avulla kello voidaan asettaa käyttäjän toimesta haluttuun mittaan. Useimmiten kellojen mukana toimitettava ranneke tarjoaa vaihtoehtoja miehillä 17–23cm, ja naistenkelloissa 15–20cm välille. Riippuu tietysti aina hieman kellomallista. Tarvittaessa pienempiä tai suurempia erikoisrannekkeita saa tilattua / tarvikevaraosana.

 


Kellojen koneistot


Mekaaniset ja automaattiset kellokoneistot

Rolex automaattinen mekaaninen kellokoneisto

Kellossa on mekaaninen käyntilaite eli kellon sisällä ei ole paristoa, elektroniikkaa tai muuta ulkoista virtalähdettä. Kello saa käyttövoimansa jousesta, johon on viritetty vetoa. Jouseen vedetty varastoitunut voima ohjataan rataskoneiston ja käyntilaitteen kautta osoittimille. Manuaalisessa koneistossa kellon jouseen viritetään käyntivaraa pyörittämällä nuppia käsin. Manuaalisesti viritettävät mekaaniset koneistot ovat nykyään korvattu lähes täysin automaattisilla. 

Automaattinen kellokoneisto virittää vetoa jouseen käytännössä itsestään, kun käyttäjän ranneliikkeet saavat sisällä olevan viritysmassan pyörimään. Täyteen käyntivaraan virittynyt automaattikoneisto käy useimmiten noin kaksi päivää itsenäisesti. Muutamat modernit ratkaisut tarjoavat pidempiä käyntivaroja (Tissot ja Certina Powermatic -koneistot tarjoavat jopa 80 tunnin käyntivaran). Myös automaattiseen kelloon voi virittää vetoa pyörittämällä nuppia.

Monen mielestä on kaunis ajatus, että ranteessa on erittäin pieni ihmisen rakentama, elektroniikkaa sisältämätön mekaaninen laite, joka käy omillaan tarkasti aikaa, ja energia siirtyy huomaamattomasti sen käytettäväksi käden liikkeistä... ja onhan se. 

Mekaaninen kello ei välttämättä ole kumminkaan huolettoman henkilön ykkösvalinta. Mekaanisen kellon käyttäminen ei vaadi suurta sitoutumista, mutta tietyt lainalaisuudet tulee ymmärtää. Koska koneisto rakentuu erittäin monimutkaisesta hienomekaniikasta on se myös alttiimpi häiriöitymään esimerkiksi iskuista ja magneettisuudesta. Kelloa on hyvä pitää lähes päivittäin kädessä, jotta siinä riittää käyntivaraa ja kello käy aikaa. Mekaanista kelloa tulisi myös huollattaa kellosepällä n.5–7 vuoden välein. Pitämällä huolta mekaanisesta kellostasi saat siitä useita sukupolvia aikaa kestävän kumppanin.

Automaattisten kellojen myynti on lähtenyt 2000-luvulla uuteen kasvuun. Kenties ihmisten arvostus perinteistä hienomekaniikkaa kohtaan on kasvanut ja kaivataan vastapainoa jatkuvasti sähköistyville ja digitalisoituville tuotteille. Etenkin alan harrastajat ja herrasmiespiirit pitävät automaattikelloja suuressa arvossa.

Quartz eli paristokäyttöiset -kellokoneistot

Ronda Quartz paristokäyttöinen kellokoneisto

Quartz-kellot toimivat paristolla tai akulla – eli sähköllä. Sähkö johdetaan virtalähteestä kvartsikiteelle, joka saa sen värähtelemään halutulla taajuudella. Värähtelytaajuus muunnetaan askelmoottorille sopiviksi pulsseiksi, minkä jälkeen askelmoottori välittää pulssituksen rataskoneistoon, joka alkaa liikuttamaan viisareita oikeassa tahdissa. Quartz-kellojen käynti on useimmiten hyvin tasaista ja tarkkaa. Quartz-kellot ovat huolettomia ja toimintavarmoja. Paristokäyttöisten kellojen paristo tulee vaihtaa normaalisti 2 tai 3 vuoden välein, ja se suositellaan tehtävän oikealla kellosepällä.

On myös liikkeestä latautuvia akkuratkaisuja (Seiko Kinetic), sekä auringonvalosta latautuvia akkuja (Citizen Eco-Drive)


Yleisimmät rannekellojen toiminnot selitettynä lyhyesti

Päivyri / Date

Kellonäytöllä on tapa ilmaista kuluva päivämäärä. Useimmiten taulussa on aukko, jonka alla on kiekko jossa päivämäärät pyörivät. Kiekko on ratastettu siten, että se pyörähtää joka toinen kerta, kun tuntiviisari ohittaa kello kahdentoista. Tällä saavutetaan kerran 24 tunnin sykleissä tapahtuva päivämäärän vaihto. Päivyrikiekossa on 31 numeroa eli se pitää toisinaan kuunvaihteessa kohdistaa uudestaan. Useimmiten kellon nupissa on kohta, josta löytyy päivyrin pikasäätö, jonka avulla pelkkää päivyrikiekkoa saa pyöritettyä. HUOM! Päivyriä ei ikinä saa siirtää pikasiirrolla kun kello käy aikaa 22:00–02:00 – tällöin kello on itse tekemässä päivyrin siirtoa ja pakottamalla vaihtaminen siitä huolimatta voi hajoittaa kellon koneiston.

Päivä / Day-Date

Päivyrin lisäksi näytöltä löytyy kirjaimin merkattu päivän nimi. Usein rullassa on pohjoismaisilla–markkinoilla päivien nimet joko ranska/englanti yhdistelmällä tai saksa/englanti yhdistelmällä.

24 tunnin ajannäyttö

Kelloruudulla on pikkunäyttö, joka näyttää onko kuluva aika 00-12 välillä vai 12-24 välillä.

Kronografi / Chronograph

Kelloruudulla on pikkunäytöt, joiden avulla voidaan ottaa aikaa. Rungossa myös lisäpainikkeet, joiden avulla ajanottoa suoritetaan.

GMT

Kahden aikavyöhykkeen näyttäminen samanaikaisesti kelloruudulla. Kellon kehään eli bezeliin on merkattu 24 tuntia. Kellotaululla on yksi erillinen tuntiviisari joka voidaan asettaa kulkemaan kehän tuntien mukaisesti aikaa.

Kuunvaihe / Moonphase

Koneistokomplikaatio, joka näyttää kellotaulun pikkunäytöllä kuun kuluvan vaiheen. Uusikuu, kuun sirppi, puolikuu, täysi kuu. Tekninen toteutus / komplikaatio taustalla on vaativa. Yksinkertaistaen: 59-vaihenen ratas, joka ottaa yhden askeleen kerran 12 tunnissa. Täysi kierros ottaa siis käytännössä täyden kuukauden yhtäjaksoista ajankäyntiä.


Kellojen lasit

Safiirikristalli

Osittain safiirista valmistettu äärimmäisen laadukas lasiseos. Safiirikristalli on lasina niin kovaa, että siihen ei synny normaalikäytössä naarmuja käytännössä millään (pl. timantti). Kovuus MOH-asteikolla 8–9.

Mineraalikristalli

Kovetettu "normaalilasi", eli mineraalikristalli kestää hyvin kelloissa normaalikäyttöä. Edullisemmissa arjen käyttökelloissa oikein toimiva valinta. Mineraalikristalliin tosin voi syntyä naarmuja ja jälkiä arjen kolhuista. Toisaalta, koska lasiseos on pehmeämpi, on se myös joustokyvyltään hieman parempi, joka saattaa estää paremmin iskusta aiheutuvaa pirstaloitumista. Kovuus MOH-asteikolla 5–6.

Lasike (Pleksilasi)

Hyvin joustava synteettinen lasilaatu. Naarmuuntuu verrattain helposti, mutta toisaalta kestää iskuja todella hyvin. Ei juurikaan nykyaikaisten kellojen materiaali. Kovuus MOH-asteikolla 3–4.


Yleisimmät kellorungoissa käytetyt materiaalit:

Teräs

Yleisimmin rannekellon rungot, sekä rannekkeet valmistetaan teräksestä. Käytetty teräs on useimmiten luokitukseltaan 316L-kirurginterästä. Kyseisestä teräslaadusta löytyy hyvässä tasapainossa miellyttäviä ominaisuuksia. Se on hyvin kestävää, monikäyttöistä, näyttävää, ei kovin herkästi naarmuuntuvaa, edullista ja hyvin allergisoimatonta. Lähes kaikki kellot valmistetaan edellä mainitusta tai hyvin sen kaltaisesta terässeoksesta.

Titaani / titanium

Vaihtoehtona teräkselle on terästä tiheämpi, kevyempi sekä väriltään hieman tummempi titaaniseos. Titaanissa on paljon hyviä ja mukavia puolia. Iholle lämpimämpi, hypoallerginen ja korroosiovapaa. Monet kokevat titaanin herkemmän naarmuuntumiskynnyksen ongelmaksi materiaalin käytössä. Monet valmistajat käyttävätkin titaanin pinnalla erilaisia naarmuuntumista estäviä pinnoitetta, jotka pitävät kellon päälipinnat paremmin naarmuvapaina.

Edellämainituissa materiaaleissa voi olla lisäksi PVD (Physical Vapor Deposition) pinnoite, jolla saadaan materiaalin pintakerrokseen erilainen väri, kuten musta tai kulta. PVD-tekniikalla toteutettu väripinta kestää hyvin normaalia käyttöä. On tärkeä silti muistaa, että mikäli pinta rikkoutuu, paljastuu pohjametallin ominaisväri. 

Kulta

Kulta on metalli, jota lähes kaikki korkeatasoiset sveitsiläiset kellovalmistajat käyttävät esitelläkseen tuotteidensa ja brändinsä luksusmaista puolta. Kulta on kaunis, pehmeä ja lämmin – vaurautta viestivä arvokas materiaali. Kulta on tiheää, mikä tekee siitä raskasta. Kulta on pehmeää, mikä tekee siitä helposti mukautettavaa. 

Keraami (mukaanluettuna erilaiset volfram/tungsten-seokset)

Verrattain uusia kelloihin tulleita materiaaleja. Monipuolisesti väriltään mukautettava (keraami) ja kaunis materiaali. Nämä äärimmäisen kovat, käytännössä naarmuuntumattomat, lähes lasimaiset seokset ovat useammin käytössä vain osassa kellorunkoa, kuten kehässä. Äärimmäinen kovuus tekee materiaaleista kuitenkin käytännössä joustamattomia, mikä voi saada ne helpommin esim. halkeamaan / sirpaloitumaan oikeassa kulmassa kohdistuneesta iskusta.


Kellon vesitiiviys:

Kellon vesitiiviys ilmoitetaan siinä muodossa, kuinka ne kestävät syvyydestä aiheutuvaa painetta. Tämä ei ole suoraan käytännön elämän aktiviteetteihin suhteutettava arvo, vaan eheälle rungolle testiolosuhteissa aiheutettava paineistuskoe.

Vaikka kahdella kellolla olisi yhtälainen teoreettinen vesitiiviys, saattaa toinen kello soveltua silti käytännön elämässä paremmin vesitiiviiksi. Vaikka rungot kestäisivät ideaaliolosuhteissa täydellisessä eheydessään yhtäläisen määrän painetta, voi toinen olla käytännössä kumminkin paremmin suojattu tiiviyden hajoittavilta ulkoisilta vaikutuksilta.