Rannekellon ostajan opas

Mikäli kyseessä on formaali juhlapukeutuminen, tulisi kellon olla etiketin tai käytösmallin mukainen. Hienovarainen, hillitty ja toiminnoiltaan ainoastaan tarpeen vaatima. Kaksi tai kolme osoitinta, päivyri. Enintään joku sivistynyt astrologinen toiminnallisuus, kuten kuun vaihetta kuvaava taulu. Nahkaranneke ja muuhun asusutukseen sointuvat värit, hillitty koko ja siisti muotoilu. Mikäli epäilet, että et tarvitse kronografia tai sukelluskellon vesitiiveyttä juhlassa, ei niitä varmasti tarvitse mukaan pukeakkaan. Se on osa juhlatapahtuman kunnioittamista itsessään.

Jos kyseessä on puolestaan arkisempi tilanne jossa käytät pukua, yhdistele rohkeasti oman maun mukaan. Kellot antavat loistavan särmän pukeutumiselle, joka on osa kantajan identiteettiä ja itseilmaisua.

Field watch eli kenttäkello. Kenttäkellon konsepti on kehitetty armeijan tarpeisiin. Sen tuli toimittaa alunperin yhtä funktiota. Näyttää aikaa. Mielellään mahdollisimman luotettavasti. Vesitiivis, iskunkestävä ja pölynkestävä. Tyypillisiä ulkoisia tunnuspiirteitä kenttäkellolle ovat maltillinen koko, ohuus ja ylipäätään riisuttu muotokieli joka sisältää mahdollisimman vähän komponentteja tai muotoilullisia ulokkeita, eli toisinsanoen alttiuksia vikaantumiselle. Monet mieltävät myös hacking-toiminnon kellossa osaksi aitoa kenttäkelloa. Hacking-toiminnolla tarkoitetaan sitä, että kun kello asetetaan aikaan pysähtyy sen käynti kokonaan. Kyseisen toiminnon avulla voidaan helpommin synkronoida useita kelloja käymään samaa aikaa.

Alunperin ns. fliegerit, eli erityisesti ensimmäisten sotilaspilottien tarpeisiin suunnitellut kellot. Käytännössä paljon samaa henkeä kenttäkellojen kanssa. Kaikki suunnittelutyö on tehty ajan luettavuuden ehdoilla. Pilottikellot ovat tyypillisesti suuria. Niissä on selkeä kontrastirikas kellotaulu ja luminoidut osoittimet. Suuri käännetty kolmio kello kahdessatoista tai arabialaiset numeroindeksit jotka osoittavat heti kuinka päin kello on. Suuri nuppi ilman ruuvilukitusta ja painikkeet helppoa käsiteltävyyttä varten. Alunperin jopa yli 50mm kelloja jotka puettiin pilotin takin hihan päälle.

Modernimmassa kellovalmistuksessa pilottikellot ovat siirtyneet ilmailukellojen laajempaan ryhmään. Ilmailukellot usein antavat muotoilussaan nyökkäyksiä esikuvalleen, mutta ovat virtaviivaisempia ja palvelevat taitolentäjiä (esim. kronografit), reittilentäjiä sekä yleisestikin paljon matkustavan tarpeita (esim. GMT).

Kaikki kellot ovat tietysti käyttöön tehtyjä, mutta käyttökellolla tässä yhteydessä tarkoitetaan modernin ihmisen tarpeisiin suunniteltua mahdollisimman monipuolista rannekelloa. Kello joka tyylillisesti sulautuu osaksi formaalia tai rentoa pukeutumista. Kello josta silti samalla löytyy riittävästi robustiikkaa selvitä eheänä arjen haasteista. Kenties reilu vesitiiveys ja safiirikristalli, mutta ei sitten taas aidon sukelluskellon paksua runkorakennetta, yksisuuntaista ajanottokehiä tai muita erikoistoimintoja. "Yksi kello joka käy kaikkiin tilanteisiin".

Kronografi eli kello ajanottotoiminnoilla. Erityisesti moottoriurheilun ja ilmailun tarpeita vastaavaksi kehitetyt kronografit mittaavat esimerkiksi kierrosaikoja ja keskinopeutta. Usein jo muotoilusta välittyvä vauhdikkuus ja toiminnallisuus on näyttävä lisä. Kronografeissa tunnuksenomaisia piirteitä ovat kuoressa sijaitsevat ajanoton hallintapainikkeet, sekä kellotaululta löytyvät ajanotolle dedikoidut pikkutaulut.

Pitkään yksi rakastetuimpia ja keräillyimpiä kellotyylejä on ollut sukeltajankello. Alunperin sukeltajille valmistetut rannekellot ovat suunniteltu erityisesti syvällisempiin vesiaktiviteetteihin. Nykyisin sukeltajankellot ovat lunastaneet paikkansa virtaviivaisina tyyli-ikoneina kaikkialla joiden korkeasta suorituskyvystä on helppo pitää. Aito sukeltajankello täyttää ISO 6425 sukeltajankellon laatuvaatimukset. Tyypillisiä sukeltajankellon ominaisuuksia ovat mm. yksisuuntainen ajanottokehä minuuttiasteikolla, suuret luminoidut osoittimet joka mahdollistaa luettavuuden pimeässä, parannettu suojaus iskuja, magneetteja, kemikaaleja vastaan ja kestävä ranneke.

Nahkarannekkeet ovat suosittuja kaikenlaisessa käytössä. Nahkarannekkeen pituutta on usein helppo säätää toivotuksi tarpeen mukaan, sillä solki on pujotettavissa haluttuun kohtaan. Pituuden säätö ei siis vaadi työkaluja. Moni pitää nahkarannekkeen tuomasta keveydestä ja siitä, että ranneke on aina mukava ja lämmin iholle. Nahkaranneketta vaihtamalla saa kelloon uutta visuaaliseta ilmettä helposti.

Nahkarannekkeiden huonoina puolina voidaan pitää, että ne kuluvat käytössä metallirannekkeita nopeammin. Kaikki nahkarannekkeet eivät myöskään ole yhtä suorituskykyisiä kuin niiden metalliset verrokit. Kumi- tai silikonirannekkeella voidaan saavuttaa useat nahkarannekkeen hyödyt korkealla suorituskyvyllä.

Ruostumaton teräsranneke on monen suosikki, koska se jakaa kellon painon tasaisemmin ranteen ympärille ja on myös robusti vaihtoehto. Teräsranneke kestää usein käyttöä hyvänä ja esimerkiksi kontakti veden kanssa ei luonnollisesti ole ongelma nykyisin käytössä oleville korkealaatuisille terässeoksille.

Toisaalta teräsranneke myös usein lisää kellon painoa sekä saattaa tuntua hieman kylmältä ja kovalta. Viimeistellyt metallipinnat voivat myös kerätä itseensä verrattain herkästi naarmuja mitkä saattavat häiritä osaa käyttäjistä. Laadukkaat teräsrannekkeet ovat myös vaativia valmistaa ja siksi myös nahkarannekkeita arvokkaampia. Edullinen teräsranneke tai edullisen kellon teräsranneke voi olla tuntumaltaan melko helisevä.

Teräsrannekkeen pituus säädetään oikeaksi poistamalla rannekkeesta paloja ranteen ympärysmitan mukaisesti. Palat ovat useimmiten kiinni yksinkertaisilla tapeilla tai ruuveilla. Suosittelemme rannekkeen lyhennyksen suoritettavaksi kellosepällä jolla on asianmukaiset työkalut ja kokemus rannekkeen lyhennyksistä. Näin voidaan välttyä esteettisiltä vaurioilta rannekkeeseen tai kelloon.

Lyhennämme ostamasi kellon teräsrannekkeen sinulle sopivaksi ennen toimitusta näin toivottaessa. Hyvän ympärysmitan ranteellesi saat mittanauhalla. Ota napakka ympärysmitta hieman ranneluun yläpuolelta ja kelloseppä lyhentää rannekkeen sen perusteella sinulle sopivaksi.

Kellossa on tapa ilmaista kuluva päivämäärä. Useimmiten taulussa on aukko, jonka alla on pyörivä kiekko josta päivämäärä luetaan. Kiekko on ratastettu siten, että se pyörähtää joka toinen kerta, kun tuntiviisari ohittaa kello kahdentoista. Tällä saavutetaan kerran 24 tunnin sykleissä tapahtuva päivämäärän vaihto. Päivyrikiekossa on 31 numeroa eli se pitää usein kuunvaihteessa kohdistaa uudestaan.

Kellossa on päivyrikiekko joka täytyy kalibroida kohdilleen ainoastaan kerran vuodessa helmi- ja maaliskuun taitteessa. Päivyrikiekko on ratastettu siten, että se vaihtelee 30/31 kuukausien välillä oikein.

Kellossa on toiminto johon on laskettu kuukausien, sekä vuosien pituudet ja täten se kohdistaa päivämäärän oikein hyvinkin pitkiä aikoja tulevaan (jopa satoja vuosia.).

Kellotaululla on osoitin joka ilmaisee kuluvan viikonpäivän. Usein myös yhdistelmänä päivyrin kanssa Day-Date.

Kellolla voidaan ilmaista useamman kuin yhden aikavyöhykkeen kellonaika. Toteutus yleinen siten, että kellotaululla on yksi ylimääräinen erottuva itsenäinen 24h tuntiviisari sekä 24h ajanottokehä. Aseta paikallinen aika toivotuksi normaalisti ja pyöritä ajanottokehä osoittamaan toista seurattavaa aikaa (24h).

Kellossa on osoitin joka ilmaisee haluttua muuttujaa kuin mittari, ei pyörien täyttä kierrosta. Kun arvo on täysi, ponnahtaa osoitin takaisin lähtöpisteeseen.

Kellossa on kronografi, eli toiminnot joiden avulla voi ottaa aikaa. Kronografitoteutuksia on useita. Yleisin kenties siten, että kello kahdessa ja kello neljässä on painikkeet. Kello kahdessa sijaitsevalla painimella ajanoton voi käynnistää ja uudelleen painamalla pysäyttää. Kello neljästä sijaitsevasta painikkeesta ajanlasku nollautuu. Yleisesti kronografiin kuuluu ajanoton sekunttiosoitin, ajanoton minuuttiosoitin ja ajanoton tuntiosoitin. Kellomallista ja käyttötarkoituksesta riippuen on olemassa erilaisia jakoja, jotka helpottavat tiettyä käyttöä. Kronografeja on eri tarkkuuksilla joista perinteisin mittaa aikaa sekuntien tarkkuudella, mutta on myös kronografeja jotka mittaavat sekuntien kymmenyksiä tai jopa sadasosia. Lisäksi on monimutkaisempia kronografeja kuten flyback, joka tarjoaa nopeampia palautustoimintoja ja rattrapante jonka avulla voi mitata useampaa samaan aikaan tapahtuvaa asiaa.

Usein kronografin yhteydessä on takometri, eli tachymeter asteikko. Ajanoton ja tämän yhdistelmällä voidaan mitata montako kertaa ennalta tunnettu asia (esim. m, km, maili tai muu stabiili muuttuja) saavutetaan tunnissa. Yleinen käytännön esimerkki voisi olla ajoneuvon keskinopeuden mittaaminen. Esimerkiksi: 1. Käynnistetään ajanotto 2. Ajetaan tunnettu etäisyys (1 kilometri). 3. Pysäytetään ajanotto (kesti näköjään 45 sekuntia). 4. Ajanoton sekunttiviisari osoittaa takometriasteikolla 80 joka tarkoittaa, että tämä etäisyys saavutetaan 80 kertaa tunnin aikana. Keskinopeus on siis 80km/h.

Kello ilmaisee kuluvan kuun vaiheen usein visuaalisesti miellyttävällä tavalla. Esimerkiksi, Uusikuu, kuun sirppi, puolikuu, täysi kuu. Perinteinen toteutus 59-vaihenen ratas, joka ottaa yhden askeleen kerran 12 tunnissa. Täysi kierros ottaa siis käytännössä täyden kuukauden yhtäjaksoista ajankäyntiä.

Kronometriksi kutsuttavan kellon tulee täyttää tarkkuusvaatimus, joka on nykyisin mekaaniselle kellolle -4/+6 sekuntia vuorokaudessa erilaisissa oikeaa käyttöä simuloivissa testiolosuhteissa 16 vuorokauden ajan.

Nykyisin myös sähköllä käyville kelloille on oma Quartz COSC sertifikaatti. Kvartsikelloja testataan 20 päivän ajan haasteellisissa olosuhteissa erilaisissa lämpötiloissa, magneettikentissä ja antaen niille tönäisyjä. Kvartsikellon tulee pystyä tarkkuuteen 0,07 sekuntia vuorokaudessa saadakseen sertifikaatin.

Kronometrisertifikaatin myöntää itsenäinen laboratorio Contrôle Officiel Suisse des Chronomètres. Prosessia kutstutaan myös COSC-sertifioinniksi. Osa kellovalmistajista tuottaa kronometrin lisäksi vielä tarkempia laatuvaatimuksia kellokoneistojensa käyntitarkkuudelle, kuten Superlative Chronometer tai Master Chronometer.

Kesto-/saturaatiosukeltajat upotetaan pitkiksi ajoiksi syvälle pinnan alle painekammioissa. Painekammion happeen täytyy lisätä heliumia. Heliumia pääsee tällöin kulkeutumaan kellon sisälle. Kun saturaatiosukellus päättyy painekammio uudelleenpaineistetaan ja helium poistuu kammiosta. Heliumin pakoventtiili mahdollistaa heliumin turvallisen poistumisen myös kellon sisältä tässä tilanteessa. Ilman pakoventtiiliä helium pakenee kellon sisältä hallitsemattomasti aiheuttaen tuhoa ja usein "poksauttaa" kellon lasin irti.

Perinteisesti rannekellon runko, sekä ranneke valmistetaan teräksestä. Käytetty teräs on useimmiten luokitukseltaan 316L-kirurginterästä. Kyseisestä teräslaadusta löytyy hyvässä tasapainossa miellyttäviä ominaisuuksia sen ollessa kestävää, monikäyttöistä, näyttävää, ei kovin herkästi naarmuuntuvaa, edullista ja hyvin allergisoimatonta. Lähes kaikki kellot valmistetaan edellä mainitusta tai hyvin sen kaltaisesta ruostumattomasta terässeoksesta.

Vaihtoehtona teräkselle on titaani. Titaani on tiheämpi, kevyempi sekä väriltään hieman tummempi teräkseen verrattuna. Titaanissa on paljon hyviä ja mukavia puolia. Teräkseen verrattuna titaani on iholle lämpimämpi, hypoallerginen ja korroosiovapaa. Monet kokevat titaanin herkemmän naarmuuntumiskynnyksen ongelmaksi materiaalin käytössä. Monet valmistajat käyttävätkin titaanin pinnalla erilaisia naarmuuntumista estäviä pinnoitetta.

Kellokuorien väriä voidaan vaihtaa materiaalin ominaisväristä PVD (Physical Vapor Deposition) tai DLC (Diamond Like Coating) pinnoitteilla. Näiden tekniikoiden ansiosta teräksestä tai titaanista valmistettu kello voi olla väritykseltään esimerkiksi musta tai kultainen. Pääsääntöisesti laadukkaamissa kelloissa nämä pinnoitteet ovat melko paksuja ja kestävät verrattain hyvin arkista käyttöä. On tärkeä silti tiedostaa, että riittävän kulutuksen tai pinnan rikkoutumisen jälkeen käytetyn metallin ominaisväri tulee näkymään.

Erilaiset keraamit ovat verrattain tuore materiaali kelloissa. Useat mustat kellot ovat valmistettu keraamista, jolloin saavutetaan "ikuinen väri" ja naarmuuntumattomuus.

Viime vuosina pronssi on tullut jäädäkseen kellojen osaksi kellojen valmistusmateriaaleja. Pronssiin kehittyy aikojen saatossa uniikki patina ja kaunis kuparin hehku. Patina kehittyy sen perusteella minkälaisille ympäristöille kello on altistettuna. Erilaiset ilmastot, vedet, ihon kemikaalit vaikuttavat siihen miten kello ja materiaali patinoituu. Vaihtelemalla alumiinin ja kuparin määrää pronssiseoksessa voidaan vaikuttaa kellon väriin ja patinoitumisherkkyyteen.

Kulta on metalli, jota lähes kaikki korkeatasoiset kellovalmistajat käyttävät esitelläkseen tuotteidensa ja brändinsä luksusmaista puolta. Kulta on kaunis, pehmeä ja lämmin, vaurautta viestivä arvokas materiaali.